Heh, olen selvästi vanhanaikainen kun oletan lasten menevän naimisiin
(viittaan ed. kirjoitukseen). Moniko menee naimisiin enää parinkymmenen
vuoden päästä, kysyn vaan. Tarkoitin ed. siis että menevät yhteen ja
tekevät mahdollisesti lapsia.
Tarvitsee varmaan evästää lapsia, kun tulevat siihen ikään, että
kysyvät sitten mahdolliselta kumppanilta ensitreffeillä etteivät vaan
ole lahjasolusta saaneet alkunsa *keventää huumorilla asiaa hän*
Soitin klinikalle tänään keskustellakseni viikonlopun mietteistä ja
sain ilmeisesti puhelimeen vastanneen naisen melkoisen hämmennyksiin
kysymyksilläni mitä hänelle esitin. Kyselin mm. myös
siittiöidenomistajan terveydestä ja siitä millä tavalla he varmistavat
mahdollisen tulevan perheen "terveyden" vai riittääkö heille se, että
pistetään tukku selteleitä tiskiin. Kerroin kyllä että tämä ei ole
millään tavalla kritiikkiä heitä kohtaan, vaan yleistä kriittistä
pohdintaa asian eettisyydestä. Kovin paljon en vastauksia saanut, koska
oikea ihminen ei ollut paikalla ja tämäkin oli kovin kiireinen. Kehotti
varaamaan uuden ajan psykologille jonka kanssa juttelin viime kerralla
ja pohtimaan vielä asiaa ja epäili etten ole valmis
munasolunluovutukseen... Siihen taas vastasin, että olen aikuinen
ihminen ja toki teen päätökseni itse ja tiedän mihin ryhdyn, mutta että
olen myös ihminen joka ei tyydy juuri koskaan pelkästään annettuun
informaatioon vaan kaivaa asiat juuriaan myöten (ts. olen varmasti
hankalampi kuin keskivertopotilas).
Selasin myös googlella informaatiota hyperstimulaatio-oireyhtymästä ja
sain tietää, että siihen voi todellakin kuolla, GREAT! Harvinaistahan
se on, mutta kuolema se on yksikin kuolema kun kohdalle sattuu.
Tästä täytyy vielä puhua klinikan edustajan kanssa, että moniko
prosentti/promille kuolee. Sairaalaan olen valmis joutumaan, että joku
saa kipeästi tarvitsemansa lapsen, mutta kuolemaan en kyllä ole valmis.
Tämähän käy entistä mielenkiintoisemmaksi.
maanantai, 30. lokakuu 2006
Kommentit