Heh, olen selvästi vanhanaikainen kun oletan lasten menevän naimisiin (viittaan ed. kirjoitukseen). Moniko menee naimisiin enää parinkymmenen vuoden päästä, kysyn vaan. Tarkoitin ed. siis että menevät yhteen ja tekevät mahdollisesti lapsia.

Tarvitsee varmaan evästää lapsia, kun tulevat siihen ikään, että kysyvät sitten mahdolliselta kumppanilta ensitreffeillä etteivät vaan ole lahjasolusta saaneet alkunsa *keventää huumorilla asiaa hän*

Soitin klinikalle tänään keskustellakseni viikonlopun mietteistä ja sain ilmeisesti puhelimeen vastanneen naisen melkoisen hämmennyksiin kysymyksilläni mitä hänelle esitin. Kyselin mm. myös siittiöidenomistajan terveydestä ja siitä millä tavalla he varmistavat mahdollisen tulevan perheen "terveyden" vai riittääkö heille se, että pistetään tukku selteleitä tiskiin. Kerroin kyllä että tämä ei ole millään tavalla kritiikkiä heitä kohtaan, vaan yleistä kriittistä pohdintaa asian eettisyydestä. Kovin paljon en vastauksia saanut, koska oikea ihminen ei ollut paikalla ja tämäkin oli kovin kiireinen. Kehotti varaamaan uuden ajan psykologille jonka kanssa juttelin viime kerralla ja pohtimaan vielä asiaa ja epäili etten ole valmis munasolunluovutukseen... Siihen taas vastasin, että olen aikuinen ihminen ja toki teen päätökseni itse ja tiedän mihin ryhdyn, mutta että olen myös ihminen joka ei tyydy juuri koskaan pelkästään annettuun informaatioon vaan kaivaa asiat juuriaan myöten (ts. olen varmasti hankalampi kuin keskivertopotilas).


Selasin myös googlella informaatiota hyperstimulaatio-oireyhtymästä ja sain tietää, että siihen voi todellakin kuolla, GREAT! Harvinaistahan se on, mutta kuolema se on yksikin kuolema kun  kohdalle sattuu. Tästä täytyy vielä puhua klinikan edustajan kanssa, että moniko prosentti/promille kuolee. Sairaalaan olen valmis joutumaan, että joku saa kipeästi tarvitsemansa lapsen, mutta kuolemaan en kyllä ole valmis.

Tämähän käy entistä mielenkiintoisemmaksi.