Täällä ollaan. Hmm. Homma venyy pitkäksi, sopivaa aikaa ei oikein
tahtonut löytyä. Viimein sain työaikani sovittua niin että
klinikallekin se sopi.
Ensin oli gynekologin käynti. Hän selitti tarkkaan, mitä tulee
tapahtumaan hoidon aikana, myöskin hoidon riskit kerrottiin selkeästi.
Ultralla katsottiin munasarjat ja kohtu, kaikki kunnossa. Hänelle
taisin olla pelkkä elävä munasolu *heh*
Sitten kävin
psykologilla joka kyseli kaikenlaista, mm. siitä, mitä mieltä itse olen
luovuttamastani munasolusta ja mitä sitten jos munasolusta syntynyt
henkilö haluaa joskus ottaa yhteyttä minuun jne. jne. (Kirjoitan tästä
lisää ehkä myöhemmin, mutta nyt eettinen pohdiskelu täyttää ajatukseni
joten jatkan siitä)
Kaiken kaikkiaan henkilökunta oli todella mukavaa ja asiallista. Kaikki oli kunnossa ja olen sopiva luovuttajaksi.
Minulle vain tuli olo, että onko tämä eettisesti oikea ratkaisu.
Munasolun luovutus sinällään on ihan hyvä juttu. Jos on joku joka sen
tarvitsee niin ok, mutta onko oikein että yksityinen klinikka pistää
rahoiksi minun munasoluillani ja lapsettomien tarpeella saada lapsi? Ei
nimittäin ihan pikkurahalla ollut sitäkään klinikkaa rakennettu :-/ En
varmaan kauhean paljon väärässä ole siinä että aika paljon saa maksaa
munasolun siirrosta, todellisuudessa minulla ei ole aavistustakaan
hinnasta, mitä sellainen maksaa. Itse en siis edes tiedä mitä saan
mahdollisesta munasolun luovutuksesta, minun ei ole tarkoitus tällä
rahastaa, takana on puhdas halu auttaa.
Minua mietityttää
myöskin se, että luovuttajalta kysellään hyvin tarkkaan terveydentila
ja suvussa olevat sairaudet. Luonnollisesti täytyy tietää, ettei mitään
perinnöllisiä sairauksia tai tarttuvia tauteja ole luovuttajalla, mutta
esim. allergiat minua ihmetyttää. Oikeasti kun esim. heinänuha tai
muutama ruoka-aineallergia ei ole mikään sairaus tai este hyvälle
elämälle. Vastaanottajapariskunta haluaa kipeästi lapsen, mutteivät
mahdollisesti allergista lasta. Eikö alleginen lapsi ole yhtä hyvä kuin
ei-allerginen lapsi? Saako rahalla valita sellaisen lapsen(tai tässä
tapauksessa munasolun) kuin haluaa. Kuitenkaan kukaan ei tarkista sitä
mitkä ovat siittiöiden omistajan sairaudet... Onko tarkoitus saada
aikaan täydellinen lapsi, vai hankkia täydellinen munasolu??? Kukaan ei
varmaan ymmärrä pointtia mitä ajan takaa, mutta kirjoitus on yritys
ottaa selville se, onko tämä eettisesti oikeaa toimintaa? Siis se, että
yksityinen klinikka hakee täydellistä luovuttajaa voidakseen kaupata
hänen munasoluaan kipeästi lasta haluavalle pariskunalle...
Niin ja kuka tarkistaa, puhuuko munasolunluovuttaja totta? Hänhän voi
puhua vaikka ummet lammet siitä kuinka terve on ja sitten kuitenkin
puoli sukua voi sairastaa esim. perinnöllistä silmäsairautta tms.
Myös luovutuksen turvallisuus on yksi mietitytävä asia: 5 naista
sadasta saa hyperin ja heistä 3-5 joutuu sairaalaan sen vuoksi hoitoon.
Kuolemat ovat minulle ? Siihen en edes saanut vastausta, voiko tähän
kuolla? Sanottiin jotain epämääräistä että todella harvoin. Mikä on
harvoin?
Yhtäkkiä huomaankin joutuneeni tämän
luovutusasian kanssa syvemmille vesille kuin olisin koskaan
kuvitellutkaan. No, minähän tunnen itseni ja tiedän, että haluan aina
kaivella kaikki asiat pohjamutia myöten ennen päätöksentekoa. Ryvetään
nyt sitten kunnolla *HEH* Mutta palaamme taas asiaan, nyt työt kutsuvat.
lauantai, 28. lokakuu 2006
Kommentit