Täällä ollaan. Hmm. Homma venyy pitkäksi, sopivaa aikaa ei oikein tahtonut löytyä. Viimein sain työaikani sovittua niin että klinikallekin se sopi.

Ensin oli gynekologin käynti. Hän selitti tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan hoidon aikana, myöskin hoidon riskit kerrottiin selkeästi. Ultralla katsottiin munasarjat ja kohtu, kaikki kunnossa. Hänelle taisin olla pelkkä elävä munasolu *heh*

Sitten kävin psykologilla joka kyseli kaikenlaista, mm. siitä, mitä mieltä itse olen luovuttamastani munasolusta ja mitä sitten jos munasolusta syntynyt henkilö haluaa joskus ottaa yhteyttä minuun jne. jne. (Kirjoitan tästä lisää ehkä myöhemmin, mutta nyt eettinen pohdiskelu täyttää ajatukseni joten jatkan siitä)

Kaiken kaikkiaan henkilökunta oli todella mukavaa ja asiallista. Kaikki oli kunnossa ja olen sopiva luovuttajaksi.

Minulle vain tuli olo, että onko tämä eettisesti oikea ratkaisu. Munasolun luovutus sinällään on ihan hyvä juttu. Jos on joku joka sen tarvitsee niin ok, mutta onko oikein että yksityinen klinikka pistää rahoiksi minun munasoluillani ja lapsettomien tarpeella saada lapsi? Ei nimittäin ihan pikkurahalla ollut sitäkään klinikkaa rakennettu :-/ En varmaan kauhean paljon väärässä ole siinä että aika paljon saa maksaa munasolun siirrosta, todellisuudessa minulla ei ole aavistustakaan hinnasta, mitä sellainen maksaa. Itse en siis edes tiedä mitä saan mahdollisesta munasolun luovutuksesta, minun ei ole tarkoitus tällä rahastaa, takana on puhdas halu auttaa.

Minua mietityttää myöskin se, että luovuttajalta kysellään hyvin tarkkaan terveydentila ja suvussa olevat sairaudet. Luonnollisesti täytyy tietää, ettei mitään perinnöllisiä sairauksia tai tarttuvia tauteja ole luovuttajalla, mutta esim. allergiat minua ihmetyttää. Oikeasti kun esim. heinänuha tai muutama ruoka-aineallergia ei ole mikään sairaus tai este hyvälle elämälle. Vastaanottajapariskunta haluaa kipeästi lapsen, mutteivät mahdollisesti allergista lasta. Eikö alleginen lapsi ole yhtä hyvä kuin ei-allerginen lapsi? Saako rahalla valita sellaisen lapsen(tai tässä tapauksessa munasolun) kuin haluaa. Kuitenkaan kukaan ei tarkista sitä mitkä ovat siittiöiden omistajan sairaudet... Onko tarkoitus saada aikaan täydellinen lapsi, vai hankkia täydellinen munasolu??? Kukaan ei varmaan ymmärrä pointtia mitä ajan takaa, mutta kirjoitus on yritys ottaa selville se, onko tämä eettisesti oikeaa toimintaa? Siis se, että yksityinen klinikka hakee täydellistä luovuttajaa voidakseen kaupata hänen munasoluaan kipeästi lasta haluavalle pariskunalle...

Niin ja kuka tarkistaa, puhuuko munasolunluovuttaja totta? Hänhän voi puhua vaikka ummet lammet siitä kuinka terve on ja sitten kuitenkin puoli sukua voi sairastaa esim. perinnöllistä silmäsairautta tms.
Myös luovutuksen turvallisuus on yksi mietitytävä asia: 5 naista sadasta saa hyperin ja heistä 3-5 joutuu sairaalaan sen vuoksi hoitoon. Kuolemat ovat minulle ? Siihen en edes saanut vastausta, voiko tähän kuolla? Sanottiin jotain epämääräistä että todella harvoin. Mikä on harvoin?


Yhtäkkiä huomaankin joutuneeni tämän luovutusasian kanssa syvemmille vesille kuin olisin koskaan kuvitellutkaan. No, minähän tunnen itseni ja tiedän, että haluan aina kaivella kaikki asiat pohjamutia myöten ennen päätöksentekoa. Ryvetään nyt sitten kunnolla *HEH* Mutta palaamme taas asiaan, nyt työt kutsuvat.